Hyvinvoivat aikuiset ja nuoret porskuttavat kulutuksellaan ja seurustelutaidoillaan, sillä välin kun yhä pienempikin ongelmakohta elämässä riittää syrjimisen verukkeeksi ja masentuneet kärsivät yhä vaikeammista ongelmista. Yhteiskunnan tämänhetkisen murroksen ja USA:n Subprime-kriisin vaikutuksen ainakin työllisyystilanteen suhteen voin toki ymmärtää, mutta erityisen huolissani olen sekä kaveripiirien että yhteiskuntamme arvomaailman kovenemisesta ja sen vaikutuksesta ilmapiiriin.

Olen itse ainakin nähnyt porukoita, joiden kielenkäyttö on paikoin todella alatyylistä ja käyttäytyminen väkivaltaista. Eritoten huomioni on kiinnittynyt siihen, että ensimmäisiä seksikokeiluja tehdään yhä nuorempana, vaikka tuskin oltaisiin edes päästy latenssi-iän yli! Myös Kauhajoen kouluammuskelun jälkeistä uhkauskulttuuria ja sen vaikutusta ajatellessa mieleeni tulee usein kysymys: onko kukaan kohta enää oikeasti vahva ja järkevä, vai piilotellaanko aggression taakse yhä useammin omaa ahdistusta ja tuskaa, joka sitten puretaan jollain ääriteolla?

Yhteiskuntamme on viime vuosikymmenten varrella kokenut suuria muutoksia, jolloin etenkin 90-luvun laman keskellä hyvinvointivaltion rakenteita on ohennettu. Jättämällä mielenterveyspalveluja vahvistamatta lamaa edeltäneelle tasolle päättäjät ovat osaltaan kasvattaneet masentuneiden ja hyvinvoivien välistä kuilua. Toisin sanoen jo tästäkin syntyy yhä vahvempi mielikuva hyvinvointivaltion muuttumisesta kilpailuvaltioksi: Nopeutuvan ja osin vaikeutuvankin elämänmenon keskellä herkimpien sopeutumis- ja sietokyky pettää, jolloin he masentuvat. Samalla heidän asemaansa tietoisesti heikennetään, eli sanattomasti myös rangaistaan siitä, että kiire on lisääntynyt, vaatimukset kasvaneet, ja että sekä yksilölliset että taloudelliset arvot saaneet enemmän valtaa! Heidän niskaansa toisin sanoen syynätään elämän lisääntynyt turvattomuus, vaikka osa heistä ilmoittaa hätänsä tekemällä juuri koulu- tai perhesurmia.

Mielikuvaani tulevaisuuden kilpailuyhteiskunnasta voinkin kuvata vain vertaamalla sitä pissiskulttuurin äärimuotoon: miltä teistä tuntuisi elää kulttuurissa, jossa saatetaan jättää porukan ulkopuolelle sen perusteella, ettet ole seurannut muotia? En yhtään ihmettelisi, vaikka tulevina vuosina yhä useammassa ihmisryhmissä vallitsisikin tällainen kovasydämisyys, jollaista ylläpitäisivät väkivallalla ja kohtuuttomuuksilla epävarmuuttaan kätkevät nuoret.